Kotiseuturakkaus tuo Hannu Juutisen yhä uudelleen Kainuun Rastiviikolle
Kuva: Hannu Juutisen kotialbumi
75-vuotiaiden sarjassa suunnistava Hannu Juutinen on suunnistanut Kainuun Rastiviikolla yli 50 kertaa.
Aktiivinen harjoitteleminen on hänelle elämäntapa ja veljellinen yhteishenki suunnistusharrastuksen kantava voima.
Energinen Hannu Juutinen ei malta pysyä paikoillaan. Intohimo liikkumiseen saa hänet urheilemaan monipuolisesti. Matkan varrella tulleet pienet vaivat ovat olleet vain hidaste. Tarvittaessa kuntoa voi pitää yllä soveltavien harjoitteiden avulla. Helmikuussa suunnistetun Portugalin suunnistusviikon jälkeen Hannun suuntana on Pyhätunturi, jossa kunnon kohottaminen kesää varten jatkuu hiihtäen.
Kuva: Hannu Juutisen kotialbumi
Hannu Juutisen kiinnostus suunnistukseen syttyi 1950-luvulla kansakoulun suunnistuskerhossa lajista innostuneen opettajan, Raimo Niemisen, johdolla.
"Opettaja vei meitä poikia jopa omalle mökilleen harjoittelemaan taskulamppujen kanssa yösuunnistusta.” Hilkka-äiti huolehti varusteiden kunnosta ja Eemeli-isä kannusti poikaansa urheilemaan: ”Eiköhän se Hannu ole niin, että harrastat loppuelämäsi urheilua”, Eemeli-isä sanoi.
1950-luvulla suunnistus oli nouseva laji Kajaanissa. Tähän osaltaan vaikutti Kainuun Rajavartiostossa ja Kainuun Prikaatissa palvelleet sotilaat, joiden lajivalikoimaan harrastus kuului. Sodan käyneet miehet olivat innostuneita suunnistuksesta. Hannu Juutisen kertoman mukaan karskit äijät saattoivat polttaa tupakan kannon nokassa ja sanoa ”Eiköhän se ole pojat aika lähteä vouhottamaan.” Suurin osa sotilaista oli sissejä ja siten tarkka suunnistaminen sujui luonnostaan.
Nuorten harrastusinnon säilyminen tarvitsi innostajia ja kannustajia. Toivo Kilponen ja muut kajaanilaiset suunnistajat kuten Heikki Flöjt kuljettivat nuorukaisia Kajaanissa erilaisiin suunnistusharjoituksiin ja Ouluun kansallisiin kisoihin. Kilpailuja oli tuohon aikaan vähän. Hannun vahvuutena oli hyvä juoksukunto. Suunnistustaito kehittyi siinä ohessa.
Aluksi suunnistettiin valkoisella kartalla. Käytössä oli alumiininen marssikompassi. Rasteilta otettiin kirjaimia ja numeroita muistiin. Viestisuunnistuksessa jätettiin prikkoja. Tulospalvelu pelasi, kun tuloskortit ripustettiin pyykkipojilla narulle. Kyösti Jäppisen kyydissä Hannu kävi tutustumassa myös Ruotsissa värikarttoihin. Tutuiksi tulivat niin Bodenin kuin Luulajan maastot.
Hannun kilpailu-ura jatkui aktiivisena nuoruusvuosiin saakka ja hän suoritti varusmiespalveluksensa Kainuun Prikaatissa urheilujoukkojen tiedustelukomppaniassa. Tuolloin päälajina hänellä oli hiihto. Upseerin urakin oli urkenemassa kesävänrikkijakson jälkeen, mutta Hannu päätyi opiskelemaan luokanopettajaksi. Ansiokas työura karttui erityisopettajana ja rehtorina koulukodissa. Opiskelujen ja perheen perustamisen jälkeen urheiluinnostus sai uutta kipinä ensin Oulun Suunnistajien ja myöhemmin perustetun SK Pohjantähden riveissä.
Hannu Juutinen on nähnyt Kainuun Rastiviikon elinkaaren sen syntyvuosista alkaen. Hän pitää merkittävänä Kainuun Sanomien entisen päätoimittajan, Kalevi Kerkelän, panosta Rastiviikon alkutaipaleella. Kainuussa kaivosmiehet ja –insinöörit olivat sotilaiden lisäksi innostuneita lajin harrastamisesta.
Hannun parhaimmat rastiviikkomuistot ovat Kuhmon Saunajärveltä vuodelta 2002. Kilpailumaastojen ainutlaatuisuus keskellä ei mitään jäi hänelle mieleen. Alueelta oli vielä löydettävissä historian havinaa vanhan sotamateriaalin muodossa. Myös Puolangan vaaramaisemat ja Kajaanin Joutenlammen ympäristö ovat jääneet mieluisina suunnistusalueina muistoihin. Hannu Juutinen antaa kiitosta kartoittaja Pasi Jokelaisen erinomaisille suunnistuskartoille ja -radoille. ”Niille halutaan tulla suunnistamaan Etelä-Suomesta saakka.”
”Pidän erityisesti korkeuseroista, jäkäläkankaista ja hyväpohjaisesta suunnistusmaastosta. Louhikot eivät ole mieleni. Jos kartassa ei ole juurikaan luettavaa, ei suunnistussuoritus haasta älyllisesti.” Hannun mielestä juuri älyllinen ponnisteleminen suunnistuksen aikana pitää yllä toimintakykyä. Ajatus kulkee sujuvammin ja hän kokee pysyvänsä paremmin ajassa mukana.
Mitäpä olisi suunnistusharrastus ilman jälkipelejä? Hannun ”suunnistusjengi” on luonut kilpailujen jälkeisistä pohdinnoista oppimisportaalin. Jälkipeleissä hyödynnetään reittihärveliä. Kavereiden kesken kysellään reitinvalinnoista ja pähkäillään parempia reittivaihtoehtoja. Hannu kokee, että tällainen yhdessä tuumailu on parasta suunnistusteknistä harjoittelua. Ellei koko tuttu suunnistusporukka ole kilpailussa mukana, voidaan puhelimella lähettää kartasta kuva, jotta kaikki pääsevät osallistumaan pohdintoihin. Yhdessä suunnistajakavereidensa kanssa Hannu on matkannut suunnistuskisoissa eri puolilla maapalloa lukuun ottamatta Oseanian aluetta.
Ensi kesän Kainuun Rastiviikolle Kuhmon Jämäsvaaralle Hannu odottaa lähes koko ikäluokkansa kärkikaartia. Hänellä on toiveena sijoittua 10 parhaan joukkoon. Välipäivien suunnitelmissa on osallistua sprinttikisoihin ja muihin oheistapahtumiin. Tänä vuonna Fin5-suunnistusviikko ja Tunturisuunnistus jäävät väliin, mutta tähtäimessä ovat veteraanien MM-kisat elokuussa Slovakiassa. Hannu Juutinen toteaa lopuksi, että himoharjoittelijana hänellä unohtuu välillä lepääminen, mutta onneksi nykyinen lääkäripuoliso jarruttelee häntä järkevämpään menoon.
Teksti Minna Karjalainen
Hannu Juutinen on monipuolinen luontoliikunnan harrastaja (kuva: Hannu Juutinen)
